Täällä oli tänään siivouspäivä. Mie tykkään siivota kotiamme, näen oman käden jälkeni heti ja näen, että on taas puhtaampaa. Tietysti miusta tuntuu hyvältä sekin ajatus, että mies on töistä tullessaan tyytyväinen kun huomaa, että puhdasta on, sillä puhtauden ylläpitäminen on meillä ensisijaisesti naisen tehtävä, ja nainen, joka pitää kotinsa ja perheensä puhtaudesta hyvän huolen, on kunnioitettu. Sellaisesta kunniasta haluaakin pitää kiinni, koska jos sen kunnian menetät, niin takaisin sitä ei saa.

Siivotessani mie pukeudun nuhjuisempiin vaatteisiin. Röijystä on ”nätisti” irtoillut paljetteja ja hameessa on isot klorittitahrat. Kivalta näyttää mustassa sametissa ne jäljet, en voi muuta sanoa… Joka tapauksessa nuo tamineet on kerrassaan karmean näköiset, ei niitä muussa käytössä millään voisi pitää… muut mustalaiset sais sätkyn, kun noilla lähtisi vetelemään kaupungille. Omassa pihassa noilla justiinsa viitsii olla, sillä lähimmät mustalaiset asuu tästä noin kilometrin päästä.

Mie olen etenkin tämän siivousulkoasuni takia ollut hyvilläni siitä, että meidän piha on sellaisessa paikassa, ettei tänne yleensä eksy vahingossa sitten kukaan vieraampi, tututhan nyt tänne kyllä löytää.

Vaan eikös tänään tapahdu seuraavaa;

Mie hakkaan tarmolla mattoja, jätän ne tuulettumaan ja menen takaisin sisälle touhuamaan. Palaan hakemaan mattoja ja juuri kun mie saan nostettua matot syliini ja olen lähtemässä kantamaan niitä sisään, kuuluu tööttäys. Mie käännyn katsomaan, ja eikö keskelle pihaa ole päästellyt joku vanha akka jota mie en ole koskaan nähnytkään. Mie raahaudun auton viereen (koska on pakko) ja kuulen, että niiden (mie en osaa muuten luontevasti kirjoittaa kuin teititellen, suokaa anteeksi) pitäisi löytää tiensä juuri sinne kilometrin päähän mustalaisten tuvalle. Ajo-ohjeet ne on kuulemma saaneet ja osoitteessa on käyty ennenkin, mutta kun ”kaajeet on rakentanu tähän jonkun uuden tien”. Mie nyökyttelen ja myöntelen siinä, vaikka näihin teihin ei ole kyllä tullut mitään muutoksia varmaan sen jälkeen, kun nämä on rakennettu.

Juttu etenee siten, että akka alkaa kiinnittää huomiota miun nuhruiseen ulkoasuun ja kommentoi sitä ääneen; on vähän rankan näköset kamppeet siula, ei siun noin pidä olla kurjan näköisenä, nuori ihminen. Ja mie siihen, että kun tuossa on siivoukset kesken. Ne ihmiset ei joko usko tai ymmärrä tai kumpaakin, koska ne käyvät jankuttamaan, että miun pitää heti teettää itselleni uudet kamppeet, eihän noin voi olla. Mie vastaan taas, että mie olen siivousvaatteissa vain ettei uudet mene pilalle heti. Ne jättivät sen aiheen siihen ja mie tein parhaani, että osaisin opastaa ne sinne mihin olivat menossa. Jäin miettimään, löysikö ne ihmiset perille vai ei, mutta turhaanpa mietin, pakkohan niitten oli löytää, koska perästä kuului.

R:n puhelin soi joskus alkuillalla, ja soittaja oli joku tuolta kilometrin päästä. Mie kuulemma olen ollut pihalla kuin joku pahainen rahnu, ja oli kuulemma kumma juttu, miten R on voinut antaa miun olla siten kun paikalla on ollut vanha ihminen. Olivat ihmetelleet, että kun R ei yleensäkään anna miun kulkea noin, niin miten nyt sitten. Onneksi R on sellainen ihminen, jolta sanat tulee kuin apteekin hyllyltä, ja R kertoikin sitten soittajalle, että Akka on ollut siivoustouhuissa ja kukaan normaali ei oleta, että nainen siivoaisi uusissa kamppeissaan. Lisäksi R oli itse töissä ja kun tänne ei yleensäkään tule vieraita ihmisiä, en mie ole mitenkään voinut tietää, että joku vieras vanha akka pölähtää tähän pihaan eikä siksi olisi auttanut, vaikka R olisi ollut kotonakin. Soittajan ääni muuttui kellossa kyllä heti, ja puhelimen päästä tuumattiin, ettei oltu edes tiedetty miun olleen siivoamassa.

 Asia tuli siis selvitettyä ja jäi silleen, mutta kyllä tuo sieppasi. Ihan oikeasti, oliko ne ihmiset ihan tieten tahtoen jättäneet huomiotta sen mitä mie olin pihalla tekemässä/mitä mie sanoin, vai oliko niillä oikeasti vain niin huono huomiokyky (sehän kyllä selittäisi senkin, miksi ne luuli teiden jotenkin muuttuneen…)? Mie en siis ihan tosissaan voi uskoa todeksi, että talon väki vielä lähti soittelemaan perään, ihan kuin isommankin asian perässä. Tuskin kuitenkaan soittelevat jokaiselle muullekaan näkemälleen huonommissa vaatteissa kulkevalle naiselle, niitä on tämä seutu väärällään… eivätkä kyllä todellakaan ole kaikki siivoushommissa, toisin kuin mie nyt tänä päivänä.

Äh, paha mieli ja paha maku jotenkin jäi tuosta, mutta ehkä mie nyt koitan unohtaa tämän ja keskittyä taas huomenna mukavampiin asioihin.