Miun piti kirjoittaa eilen, mutta en yksinkertaisesti kerinnyt. Oli liikaa tekemistä, ja oikeastaan on vieläkin. Miusta tuntuu, että olen toiminut asioita kuntoon lähes yötä päivää ja silti ”kaikki” on edelleen kesken. Meillä siis valmistuu Pääsiäinen, mielellään perjantaiaamuun mennessä. Silloin meille tulee R:n serkku kuusihenkisen perheensä kanssa, ja mie sydämestäni toivon että voisin silloin itsekin olla ja ottaa rennosti ja keskittyä Pääsiäisen viettoon. Tai ainakin siinä määrin, kuin se nyt yleensä naiselta onnistuu… Vaikka mitäpä mie valitan kun istumaankin ehdin, vaikka ei niin että tuo niin iso kunnia naiselle olisi.

Joka tapauksessa mie olen kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta saanut laitettua valmiiksikin jotain. Suurin osa pyykeistä on pesty, kaikki tarvikkeet ruokaa ja leipomista varten on valmiina, talo on siivottu. Näihin mie olen ihan tyytyväinen, vaikka totta kai miun edessä olisi taas vähän pienempi urakka, jos olisin saanut tehtyä enemmän.

Leipomisen mie aloitan tänään. Teen rahkapullia, hedelmäkakkua ja suklaakakkua. Niistä riittää sitten niin omille ku vieraammillekin, vaikka eipä nämä meidän vieraat kovin vieraita ole. Nykyisin ollaan silti nähty sen verran harvemmin etten mie osaa enää heitä jokapäiväisiksi tutuiksi laskea, vaikka ennen niin olikin. Siinäpä se syy varmaan onkin, miksi mie niin laitan ja laitan… jokapäiväisemmille kävijöille kun riittää kahvi ja tavan kahvipulla pöytään.

Vaikka mitäpä mie tässä huolehdin. Sen mitä mie kerkiän, teen tänään ja loput sitä mukaa, mitä tehtävää tulee. Vieraiden tultua meitä on tässä kaksi naisihmistä tekemässä ja laittamassa ja onhan tää meidän vieraskin nyt sen verran napakka ihminen, että jo on kumma jos ei saada laitettua mitä pitääkin.

Miun uudet kamppeetkin tuli tänään. Kauan odotetut kamppeet, tosissaan, enhän mie niitä odottanutkaan kuin likemmäksi pari kuukautta. Yleensä mie olen saanut vaatteet viimeistään kuukauden jälkeen, eli harvinaisen pitkä odotteluaika oli kyseessä. En mie silti ompelijaa tästä syytä, vaan itseäni. Oli ihan miun oma päätös laittaa hame teetteille tähän aikaan vuodesta ja siinä se nyt taas nähtiin. Kevät on aina ompelijoiden sesonkiaikaa, vaatteita teetetään kahta kauheimmin ja vaikka sama asia toistuu joka vuosi, vuodesta toiseen, niin mie, mie se en opi tätä asiaa sitten millään. Joka vuosi mie teen saman mokan. Vaikka joka vuosi käy muutenkin saman kaavan mukaan: Alkuvuodesta mie tajuan, että mie tarvin uuden hameen. Menen ompelijalle, laitan hameen teetteille. Saan sen parin kuukauden päästä, valitan. Miksi mie en muista koskaan soittaa sinne ajoissa, miksi?

Välillä miusta tuntuu, että pää toimisi paremmin, jos mie tekisin muutakin kuin olisin lasten kanssa kotona. Vaikka eihän myö siis aina kotona olla, tietenkään, mutta jos miulla nyt yleensäkin olisi ns. kodin ulkopuolista elämää vähän enemmän. Tällä hetkellä mie olen jotenkin niin kotiin jämähtänyt, että miusta tuntuu etten kai mie muuta osaisi tehdäkään kuin hoitaa näitä kotiarkeen liittyviä asioita. Tavallaan mie tunnen itseni ihan hirvittävän epävarmaksi niiden asioiden kanssa, joista mie olen jollakin tapaa vieraantunut. Koti ympäristönä ja kotiin ja perheeseen liittyvät asiat ovat niitä omimpia, tutuimpia ja sellaisia, joiden kanssa mie en epävarmuutta koe.

Mutta Pääsiäisestähän miun piti oikeastaan alun perin kirjoittaakin. Meillä on koko viikon ajan ollut Raamattu esillä tavallista enemmän, ollaan keskitytty muistelemaan Pääsiäisen ajan tapahtumia. Pääsiäinen ja siihen liittyvät tapahtumat Raamatussa on aika raskaita, ja miusta osaksi pienille lapsille sopimattomia lukea, joten nämä hetket on olleet enemmän sellaisia pintapuolisempia, eikä joka asiaa olla käyty niin tarkasti läpi. Miusta tuon ehtii hyvin sittenkin, kun lapset on isompia. Mie ja R pidetään tärkeänä, että lapset saa käsityksen Raamatusta ja Raamatun tapahtumista, ja toivotaan muiden mustalaisvanhempien tapaan, että lapsilla olisi jonkinlainen perusluottamus Jumalaan ja myönteinen käsitys ja kokemus uskosta ja hengellisyydestä. Nimenomaan tuon takia myö ei haluta liian pienille lapsille tuoda eteen niitä asioita, jotka helposti tuntuu pelottavilta. Lapsen tahtiin, lapsen ehdoilla, siinä oikeastaan onkin se meidän tapa tehdä tietyt asiat.

Nyt miun onkin lähdettävä jatkamaan päivän askareita. Mie pidän nyt pienen Pääsiäistauon ja kirjoittelen lisää taas tiistaina. Siihen saakka hei, ja rauhallista Pääsiäisen aikaa itse kullekin.

Ps. Mie kuulisin mielelläni, miten lukijoiden kotona vietetään Pääsiäistä vai vietetäänkö mitenkään :)