Tänään, 8.4., vietetään romanien kansallispäivää tai kuten mie itse tykkään tätä kutsua; kansainvälistä romanipäivää. Sananmukaisesti päivää juhlitaan Suomen lisäksi myös muualla Euroopassa.

Kansainvälisen romanipäivän vietto juontaa juurensa vuoden 1971 Huhtikuuhun, jolloin pidettiin ensimmäinen kansainvälinen romanikongressi ja hyväksyttiin kansainvälinen romanilippu.

Romanilipussa sininen väri kuvastaa taivasta, kun taas vihreä maata, maallisia arvoja ja romanien yhteyttä luontoon. Punainen pyörä taas kertoo niistä ajoista, kun romanien pääasiallinen koti oli tien päällä; vankkureissa, rattaissa, kärryissä.

Romanipäivä muistuttaa yhdenvertaisuudesta ja keskittyy romanipoliittisiin kysymyksiin. Romanipolitiikan päätavoite on romanien yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen kaikilla elämän osa-alueilla. Keskeisiä asioita ovat romanien elinolosuhteet, syrjinnän ehkäisy ja kulttuurin suojaaminen.

Euroopan neuvosto ja EU ovat aiemmin antaneet suosituksia, jotka ovat lisänneet velvoitteita parantaa romaniväestön asemaa ja edistää yhdenvertaisuutta EU:n jäsenmaissa. Eurooppalainen yhteistyö on avain tähän, mutta vastuu on jäsenmaiden ja viime kädessä kuntien.

Kansainvälinen romanipäivä ei ole liputuspäivä ennen ensi vuotta. Romanilippuja tulee kuitenkin nousemaan salkoon niiden paikkojen edustoilla, jonne juhlinta on keskitetty.

  Kansainvälistä romanipäivää vietetään Suomessa eri tavoin. Suuremmissa kaupungeissa järjestetään juhlatilaisuuksia, viihteellistä ohjelmaa ja seminaareja joihin odotetaan paikalle romanien lisäksi myös valtaväestöä.

Täältä pääkaupunkiseudultakin löytyy ainakin kahdet kekkerit. Mie luulen, että todennäköisesti meiltä ei lähdetä juhliin. Tilaisuus alkaa kuuden aikaan, ja miun pitäisi jo tuossa seitsemän aikoihin laittaa nuorimmainen nukkumaan. R on lisäksi töissä, enkä mie haluaisi lähteä tuonne ”yksin”.