Tässä linkki sairaanhoitajana toimivasta mustalaisnaisesta kertovaan uutiseen, joka käsittelee hänen kokemaansa rasismia ja ennakkoluuloja työpaikoissa.

Miula ei tuon alan kokemusta ole, mutta kyllä miekin ennakkoluuloihin olen työelämässä ollessani törmännyt. Miulta kysyttiin kerrankin erään työhaastattelun yhteydessä että mitäs kulttuuri sanoo työvaatteiden käyttämisestä, voinko käyttää. Kun mie kerroin voivani (miun työpaikka on keittiöllä, enhän mie siis ole kenenkään näkösällä) miulle hymyiltiin. Suoraankin on sanottu, että "Me emme valitettavasti palkkaa romaneita tähän tehtävään", mikä oli miusta surkuhupaisaa.

Mustalaisvitseistä puhutaan tuossa linkin takana olevassa artikkelista, mutta ne eivät miusta ole se "pahin" juttu. Mie en pidä niitä oikein minään, vaikka totta mie kyllästyisin jos joutuisin niitä jatkuvasti kuulemaan. Mie toisaalta olen aina työhaastatteluihin ja työpaikoille mennessäni ollut suorasti se mikä olen, aito itseni, enkä ole lähtenyt mustalaisuuttani peittelemään. Mie ymmärrän kyllä, miksi esimerkiksi jutun nainen tekee niin ja suoraan sanoen miula on itselläkin ollut sellaisia ajatuksia, jotta töitä varmaan saisi helpommin, jollei työnantaja tietäisi miun mustalaisuudesta mitään. Miusta ei silti olisi samanlaiseen peittelyyn, koska silloin mie en pystyisi olemaan aidosti oma itseni, ja miula olisi olo etten mie ole oikeasti kenenkään tuttu.

Miusta on aina ollut vähän erikoista, että jotkut ajattelevat etnisen alkuperän kertovan ihmisestä kaiken. Mie tunnen ns. mustalaisrasisteja, jotka puhuvat valtaväestöstä todella halventavaan sävyyn ja tuntuvat suorastaan vihaavan heitä. Samoin mie olen kohdannut valtaväestöstä henkilöitä, joille sana "mustalainen" on kuin punainen vaate. Ihmisiähän myö kaikki silti ollaan, oltiin mustia, keltaisia, valkolaisia tai ruskeita. Alkuperämme kertoo jotain ja osin myös selittää, mutta en mie koe että mustalaisuus jotenkin määrittelisi esimerkiksi miut. Siksi mie en usko että mikään muukaan alkuperä, valkolaisuus, kiinalaisuus,... jotenkin määrittelisi muita ihmisiä. Itsehän ihminen itsensä määrittelee.

Kurjaa kyllä, että tämmöistä on vielä nyky-Suomessa, mutta niin kuin Birgitta sanoo, mie sanon myös: ehkä tämä Suomikin muuttuu, ihmiset muuttuvat.

Hyvällä tiellähän myö jo ollaan, aina vain kohti parempaa huomista.