Miun piti kirjoittaa tänne aamusta juttu uudesta juhlapyhästä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Miun päivä on mennyt miettiessä syntyjä syviä, elämää ja kuolemaa.

Mitään sen kamalampaa ei ole tapahtunut, kukaan läheinen ei ole kuollut, hengenvaarassa… mutta mie havaitsin aamulla jotain, mikä on pakottanut miut vetäytymään omiin ajatuksiini koko päiväksi. Se joku on kyhmy. Tai patti. Pahkura. Mikä lie, herneenkokoinen, ehkä vähän pienempikin. Paikassa, joista näitä naisilla monesti löydetään. Antakaa rakkaat ihmiset anteeksi tämmöinen vihjaus, mutta mie pelkään, ihan tosissaan.

Mie tiedän, että miun iässä pahalaatuiset löydökset ovat harvinaisia, mutta kyllä mie silti olen suunniltani. Pelottaa, että jos mie olenkin yksi niistä prosenteista, joita mie en osaa kertoa.

Mie olen idiootti. Sanon aina kaikille suu vaahdossa, ettei pidä netistä googlettaa eikä katsoa diagnooseja mihinkään sairauksiin, koska internet antaa vastauksen kaikkeen. Silti mie katselin pakonomaisesti kuvia ja oireiden selvityksiä netistä ja totesin, että osa niistä sopii myös miun tilanteeseen. Arvatkaa, kaduinko niiden sivujen lukemista.

Mie ymmärrän ettei näitä pitäisi miettiä, mutta mie en saa mitään rauhaa näiltä ajatuksilta... Ne ovat olleet miun mielessä koko päivän. Enkä mie niinkään mieti sitä, että "Mie, mie" vaikka mie nyt itsestäni tässä olenkin koko ajan puhunut, mie mietin vain että "Miula on vielä pieniä lapsia, miula on vielä pieniä lapsia, elä anna sen olla mitään vakavaa..."

R on koettanut vakuutella että tuo voi hyvin olla vain joku rasvapatti tai taliköntti, mikä se oikea nimi nyt olisi… Mutta huomenna, huomenna mie lupaan varata ajan kauhukammioon ja toivon saavani puhtaat paperit. Huomenna mie lupaan myös kirjoittaa teille siitä, mistä miun piti kirjoittaa tänään.

Kiitos ja anteeksi.

Huolestuneena Kaalojuuli