Joulu

Vietetään.

Joulunaika on mustalaisille paitsi kristillinen juhla ja harrasta aikaa, myös juhla-aika jonka päällimmäinen sanoma on kaikkinainen rakkaus. Niinpä Joulua ei vietetä pelkästään kristillisenä juhlana, vaan myös rakkauden juhlana. Lähimmäisenrakkaus saa uudet mittapuut ja sitä ilmennetään eri tavalla, antamalla apua, olemalla läsnä.

Juuri kukaan ei vietä Joulua ihan yksinään, ja miusta ajatuskin on selvä: mitä enemmän porukkaa, sen paremmat pippalot. Väenpaljous kuuluu Jouluun.

Joulua ei välttämättä vietetä vain yhdessä ja samassa paikassa. Viime Jouluna myö esimerkiksi oltiin suurimmaksi osaksi Mökillä. Meillä oli jouluvieraina miun vanhemmat ja sisarukset perheineen. Anoppilassa käytiin joka päivä koko sakilla ja Joulupäivänä kokoonnuttiin koko suurensuuri porukka R:n sisaruksia ja heidän perheitään myöten Anoppilaan syömään.

Jouluvalmistelut ovat tärkeä osa joulunaikaa. Valmisteluihin kuuluu suursiivouksen tekeminen ja kodin pukeminen Jouluun. Matot ja kankaat vaihdetaan toisiin ja koti muutenkin koristetaan jouluisen oloiseksi valaisimin, jouluisin koristein ja esinein. Kynttilät pitää olla ikkunoissa ja parvekkeella tai kuistilla muitakin valoja.

Joulukortteja ja kirjeitä lähetellään kauemmaskin, ja jos ei muuta, niin ainakin soitetaan yhteydenpidon lisäämiseksi. Mie tykkään noista tavallisista joulukorteista ja kirjeistä, miusta ne ovat ihania.

Jouluksi hankitaan uutta päällepantaavaa niin aikuisille kuin lapsillekin. Miun vaatehankinnat on tähän asti olleet ihan joulunvärisiäkin, punaisia, metallinhohtoista kultaista tai hopeaista tai sähkönsinistä. Lapset saavat uudet mekot tai puvut, kenkineen. Miehille laitetaan uudet, paremmat vaatteet ja tarpeen mukaan teetetään saappaat. Jouluun kuuluu se, että ollaan tavallista paremmissa vaatteissa.

Lähempänä Joulua kotiin kannetaan kuusi, joko muovinen tai oikea oman maun mukaan. Viitenä vuotena meillä on ollut oikea kuusi sen tuoksun tuoman tunnelman takia. Miun Anoppi ei miun mieltä ymmärrä, niitten mielestä kuusi ennen kaikkea roskaa joka paikan neulasillaan. (Kyllähän siinä työtä on, mutta miusta se oikea kuusi on vain niin ihana.) Joka tapauksessa, kuusi koristellaan kynttilöillä, köynnöksillä, palloilla ja latvaan laitettavalla tähdellä. Meillä tytöt halusivat viime Jouluna kuusen niin täyteen kaikkea, että hyvä kun koko kuusta näkyi… Kuusen alle laitetaan erillinen matto koristeeksi.

Joulutunnelmaan virittäydytään musiikilla, tekemisellä ja jouluisilla tuoksuilla. Joulukuusen koristelu on meillä ollut perinteinen yhteinen puuha, joka on varsinkin lapsille kovin rakas puuha. Koko perheen tai koolla olevan porukan yhteinen ja mukava touhuhan tuo kyllä on.

Syömispuolen valmistelut aloitellaan varhain tai myöhään, talosta riippuen. Mie esimerkiksi säilön joka syksy marjoja ja hilloja, joita mie voin Jouluna käyttää. Niinpä miun valmistelut alkavat jo oikeastaan syksyllä, vaikka kiireisin aika kyllä ajoittuukin sille viikolle ennen aattoa, silloinhan kaikki on saatava valmiiksi.

Jos koolla on enempi naisia, ruuat ja leipomiset hoidetaan yhdessä. Lapsuudenkodissani meidän vanhin uskoi meille erilaisia urakoita sen suhteen, mihin katsoi meidän pystyvän. Mie olen tehnyt ruuat tavallisesti itse ja koettanut käydä Anoppilassakin auttelemassa ruokapuolen valmisteluissa sen verran, mitä Anoppi on miun antanut tehdä. (Anoppi siis haluaa tehdä aina kaiken itse ja loukkaantuu ylimääräisestä avusta, näin on ollut aina.)

Jokainen tekee tarjottavat oman makunsa mukaan, mie tykkään tehdä itse melkeinpä kaiken, rosollin mie olen ostanut jostain syystä valmiina aina. Jouluruokina syödään perinteistä suomalaista jouluruokaa, sen mukaan mennään mitä talon väki tykkää laittaa. Meillä syötiin viime Jouluna kinkkua kahdella kastikevaihtoehdolla, riisipuuroa, sekahedelmäsoppaa, graavisuolattua lohta, lipeäkalaa, savukalaa, rosollia, lanttulaatikkoa, maksalaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, naurislaatikkoa, limppua ja vaaleaa leipää, karjalanpiirakoita munavoilla, juustoja, pipareita, kaneliässiä, tähtitorttuja kolmella eri täytteellä, sokeririnkilöitä, taatelikakkua, valkosuklaa-vadelmakakkua, karpalopiirakkaa, aprikoositorttua, omenaisia muffinsseja, puolukkaista glögikakkua, omenoita, banaaneita, appelsiineja ja viinirypäleitä. Juomina toimivat vesi, vichyvesi, eri tavoin maustetut glögit, maito, (maustetut) kahvit ja kaakao.

Herkuttelu on meillä aloitettu yleensä hiljalleen jo aatonaattona, mutta aattona on mässätty kunnolla heti aamusta asti kuten pakettiin kuuluu. Televisiosta on joka vuosi katsottu joulurauhan julistus. Päivemmällä on ulkoiltu, kyläilty ja saunottu. Sen jälkeen on pukeuduttu juhlaan. Alkuillasta meillä (tai missä myö on oltu) on käynyt Pukki lahjoineen katsomassa, onko meillä kilttejä lapsia. Joka vuosi on ollut ;-) Yhtenä vuonna Pukilla oli niin kiire, että joutui jättämään lahjat kuusen alle, josta myö ne sattumalta huomattiin olohuoneeseen mennessämme… Aattoilta kuluu lahjoja ihmetellessä ja yllätys: syödessä. Raamatunluku kuuluu meillä ruokailua edeltäviin hetkiin. (Paitsi öisin, kun jokainen hiippailee ”salaa” jääkaapille napsimaan sittenkin palan sitä kinkkua, kun oli niin hyvää.)

Joulupäivä alkaa yleensä kokouksilla tai Sanaan syventymisellä kotona. Miten myö nyt on milloinkin tehty, vähän tilanteen mukaan. Kumpikin on oikein hyvä. Päivän mittaan katsotaan televisiota ja kuvaan tulee mukaan kyläily. Illemmalla myö on tavattu ajella lähelle tai kohtuullisen matkan päähän oleville haudoille, joilla myö on tavattu käydä muistamassa poisnukkuneita rakkaitamme, viemässä kynttilöitä, kanervia ja kuusenhavuja koristeeksi.

Tapaninpäivä on tavallisesti railakkaampi päivä. Silloin kyläillään ahkerasti ja joka käy ravintoloissa, lähtee yleensä tansseihin. No myöhän perustetaan lähinnä kyläilystä ja jätetään nuo ravintolat muille.

Seuraava juhla: Juhannus, kirjoitan illalla.