Vietetään, kukin omalla tavallaan.

Loppiainen ajatellaan ennen kaikkea Joulunajan loppua ja siihen Loppiaisena tehtävät asiat pitkälti perustuvatkin. Joululta jääneet syömäkelpoiset ruuat ja leivonnaiset syödään pois, koti riisutaan Joulusta (jos sitä ei ole tehty aiemmin, meillä on tehty vaihtelevasti sen mukaan miltä on tuntunut) ja joulukuusi viedään pois. Joulu tavallaan laatikoidaan komeroihin ja varastoihin odottamaan taas seuraavaa kertaa.

Loppiaisena Joulun hiljainen aika päättyy ja mustalaisilla on monesti tapana juhlistaa sitä jollain tavalla. Joillekin juhlistaminen tarkoittaa juominkeja, joillekin Joulun tähteiden syöntiä ja yhdessäoloa, eräänlaisia syöminkejä, voisi sanoa. On varmaan tullut selväksi, mitä tapaa myö suositaan :-) Voi sanoa, että Loppiaisena syödään ihan hyvin, mutta ei silti ruhtinaallisesti. Meillä sitä ruokaa ei ainakaan Loppiaisena kovin paljoa ole jäljellä, syöjiä on niin paljon Uuteen Vuoteen mennessä. Viime Loppiaisena meillä ei olisi ollut tarjolla muuta kuin pikkuleipiä, joten myö tehtiin toisenlainen ratkaisu ja lopulta meillä tuoksuikin karjalanpaisti, kuinka ollakaan.

Loppiainen on päivä, jolloin saatetaan keksiä jotain erityisempää, mukavaa tekemistä, jota nyt ei ihan joka päivä tehdä. Myö ollaan kyläilty kauempana asuvien tuttujen tai sukulaisten luona, tai muuten keksitty jotain ”ekstraa” ilostuttamaan päivää. R on ollut kahtena Loppiaisena töissä, mutta on onneksi nyt sellaisessa asemassa että paremmin pystyy vaikuttamaan mm. vapaapäiviinsä ja vähän järjestelemään niitä vaihtoehtoisille päiville sen mukaan, mitä tuleman pitäisi sisältää.

Muutaman muun ajankohdan tapaa myös Loppiainen on yksi niistä suorastaan perinteeksi muodostuneista päivistä, jolloin nuoret naiset (valvotuissa oloissa, kotona siis) ottavat mustalaisvaatteet käyttöönsä ja ottavat harppauksen kohti aikuisuutta.

Seuraavaksi vuorossa Pääsiäinen, josta kerron teille maanantaina.