Mie luin tänään jotain sellaista, joka todella veti miut hiljaiseksi. Ymmärsin jälleen kerran, miten nopeasti kenen tahansa elämä voi muuttua peruuttamattomalla tavalla ilman, että mitään ennakkovaroitusta annetaan. Yhtäkkiä, yhdessä yössä.

Niin kävi eräälle 3,5-vuotiaalle tytölle – ja nythän myö muuten puhumme Suomessa tapahtuneesta asiasta.

Tyttö oli sairastunut meningokokki B- bakteeriin, joka aiheuttaa meningiittiä eli aivokalvontulehdusta ja sepsistä, eli vakavaa veren välityksellä kaikkialle elimistöön leviävää yleisinfektiota eli tutummin verenmyrkytystä. Tauti etenee nopeasti. Ilman nopeaa hoitoa kuolleisuus näihin on suuri.

Tytöllä oireena oli aluksi lähinnä korkea kuume, josta huolestuneina vanhemmat olivat ottaneet yhteyttä terveyspalveluiden neuvontanumeroon. Vanhemmille oli annettu kehotus seurailla tilannetta ja antaa kuumelääkettä, jonka he olivat tehneetkin.

Myöhemmin kuvaan oli tullut mukaan tytön velttoutta ja pidätyskyvyttömyyttä. Tytön jalat eivät olleet kantaneet, joten huoli tytöstä oli luonnollisesti ollut suuri. Vanhemmat olivat ottaneet uudelleen yhteyttä samaan numeroon, jossa heitä oli kuitenkin kehotettu nukkumaan. Jalkojen kantamattomuuden oli arveltu johtuvan korkeasta kuumeesta.

Parin tunnin kuluttua vanhemmat heräsivät ja havaitsivat tytön kasvoissa punaisia pisteitä, jotka olivat silminnähden lisääntyneet. Edelleen huolen kasvaessa vanhemmat soittivat kolmannen kerran samaan numeroon, josta oli käsketty soittaa viipymättä ambulanssi. Näin toimittiin. Vieläpä yhteensä viiteen kertaan, sillä valitettavasti hätäkeskuksessa ei heti ymmärretty, miten vakavasta asiasta oli kysymys.

Ambulanssi ensihoitajineen saapui paikalle, mutta vielä jouduttiin odottelemaan lääkäritason ambulanssia, jonka henkilökunta oli ammattitaidoltaan enemmän sen hetkisen tilanteen arviointiin sopiva.

Pieni tyttö kiidätettiin hoitoon. Sinne päästessään hän oli niin heikossa kunnossa, ettei häneltä voitu ottaa selkäydinpunktiota, jolla aivokalvontulehdus olisi voitu varmentaa. Meningokokki B- bakteeri löytyi lopulta veriviljelystä.

Lapsi siirrettiin lopulta teho-osastolle, jossa häntä on hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti bakteeri aiheutti sen luokan verenkiertohäiriöitä ja kudosvaurioita, että tytön molemmat jalat sekä toinen käsi ranteen kohdalta, on jouduttu amputoimaan.

Hengenvaarallisin tila on onneksi takana päin, mutta sairastelun jälkeinen taistelu on vielä edessä; nyt ennen niin eläväisen ja iloisen pikkutytön on sopeuduttava elämään amputoitujen raajojensa kanssa.

Aiheesta on olemassa Facebook- sivusto, ja linkki itse uutiseen on tässä.

Mie mietin pitkään, kirjoitanko aiheesta mitään vai annanko olla, mutta pakko miun oli tämä kuitenkin jollakin tavalla purkaa itsestäni ulos. Mie en osaa kuvitella, minkälainen olo tytön läheisillä – tai tytöllä itsellään – on tällä hetkellä, mutta näin sivullisena seuraajanakin tällaisten asioiden lukeminen tuntuu ihan uskomattoman pahalta. Itkuhan tuota lukiessa pääsi. Miten epäreilusti elämä voi pientä tyttöä kohdella ja miten pienelle lapselle voi tapahtua jotain tällaista?

Mie mietin, että jos joku miun lapsista olisi samassa tilassa… Hyvä Jumala.

Mie sydämestäni toivon koko perheelle voimaa, rakkautta, halauksia ja enkeleitä. Erityisesti pienelle taistelijalle, joka on miun rukouksissa. Kumpa kaikki olisi mennyt toisin…

Tästä miulle tuli sellainen olo, että terveyttä pitäisi muistaa arvostaa, joka päivä. Se ei kuitenkaan ole ihan itsestään selvä asia, ja tällaisissakin tapauksissa jälkiseuraukset ovat pahimmillaan peruuttamattomia. Ollaan siis kiitollisia siitä, mitä meillä on nyt, sillä koskaan ei voi tietää, mitä ensi yö tuo tullessaan.

Toivottavasti kuitenkin vain siunattuja, hyviä asioita.

 

Rakkaudella

Kaalojuuli