Mie sain eilen vieraaksi lapsuustoverin. Myö asuttiin melko lähekkäin, käytiin samaa koulua peruskoulun päättymiseen saakka. Sen jälkeen meidän tiet kulki eri suuntiin, varsinkin muutaman vuoden kuluttua kun mie muutin tänne Helsinkiin, mutta  ystävyys ja yhteydenpito jatkui. Paremmin on nyt oltukin tekemisissä, sillä noin vuosi sitten myö saatiin hänet asumaan tänne Helsinkiin. Ollaan molemmat maalaistytöt isommassa cityssä.

Myö puhuttiin paljon kotipitäjästä ja muisteltiin ”vanhoja” aikoja. Naurettiin myö siihen malliin että hetkeen mie en ole Anoppihuolien keskellä sillä lailla nauranut. Kesken kaiken tämä miun ystävä käy valittelemaan ulkonäköään (näön, vaatteiden ja meikin osalta) ja ulkonäköpaineitaan (mitä hän tuntee että häneltä vaaditaan ja odotetaan – jotain mitä hänen pitäisi olla mutta mitä hän ei mielestään ole), ja paukauttaa lopuksi:”Kyl siul on sit helppoo ku teil ei oo tämmösii murheit, ulkonäköpaineit. Ku teil ei samallail välitetä tämmösist.”

Eikö?

Jos mie olisin kuullut tuon jonkun kirjoittamattomia mustalaislakeja laativan suusta, niin uskokaa pois: Mie olisin juossut helmat paukkuen lähimpään kokouspaikkaan ja kiittänyt Luojaa siitä helpotuksesta, että meillä ei (enää) sellaista riesaa ole.

Mutta koska puhuja oli se joka oli, mie aloin nauraa, sillä totuushan on ihan päinvastainen. Myö ollaan oikeasti niin ulkonäkökeskeistä porukkaa kaikin tavoin, ettei sitä osaa edes kertoa. Mutta mistä muustakaan kielii se, että kaiken pitäisi olla ulkonäöllisesti viimeisen päälle, oli varallisuustaso mikä hyvänsä? Koti, kodin sisustus, auto, vaatteet, korut, naama, kroppa… Lisäksi tähän kaikkeen vielä sisältyy termi ”mustalaisen”. Sekin on ihanne ja odotus. Että siula on semmoinen koti kuin mustalaisella ”kuuluu” olla. Että siula on mustalaisen näkö, että sie ja koko siun sukukunta olette mustalaisen komeita, että siula on mustalaisen tavat, että siula on mustalaisen korut, mustalaisen kroppa, mustalaisen lauluääni, mustalaisen aatteet, mustalaisen sitä ja mustalaisen tätä, loput sie voit kuvitella itse.

Jos siula on, niin hyvä, mutta jos siula ei ole niin arvata voit.

Itse asiassa nyt kun mie tässä funtsin, niin puheenparretkin tietyissä piireissä pyörii hyvin paljon just ulkonäöllisten asioiden ympärillä. Tästä innoittuneena mie kerronkin nyt, että mustalaisnaiselta vaaditaan seuraavaa:

1. Sie olet kasvoiltasi luonnonkaunis.
2. Et meikkaa tai jos meikkaat, huomaamattomasti. Käytännössä sie voit siis korostaa niitä ominaisuuksia joita siula jo on. Meikkivoidetta siun ei tule käyttää, koska sitten sie meikkaat liikaa. Sormenkynsiäsi sie et saa lakata mutta kasvattaa sie niitä saat. Varpaankynsiäsi sie kyllä saat lakata mutta sie pidät ne visusti piilossa.
3. Olet puhtaan näköinen, siula ei siis saa olla esimerkiksi iho-ongelmia tai jos on, siun pitäisi peittää ne, esimerkiksi meikkivoiteella. Lue uudestaan kohta kaksi. Eikö olekin ristiriitaista?
4. Omistat tukan, joka on samanaikaisesti sekä tumma, hyväkuntoinen, pitkä, taipuisa, erittäin tuuhea ja kiiltävä. Sie et saa värjätä hiuksiasi räikeästi etkä leikata lyhyeksi. Raja menee ehkä jossain lapaluiden tienoilla, sen jälkeen siun tukkasi on lyhyt. Muista, että siun tukka ei silti saa olla liian pitkäkään, koska silloin sie et ole huoliteltu ja siun tukkasi on ties missä. Siun pitää tietysti osata kammata tukkasi oikealla tavalla ja muistaa tehdä sitä oikeastaan joka välissä, koska muuten sie näytät katuojan kasvatilta.
5. Pukeudut oikein. Siula on siis puhtaat, siistit, ehjät, mustalaisperiaatteelliset, häveliäät, peittävät, muotoja korostavat, naiselliset, seksikkäät, mielikuvia antavat ja mielikuvia häivyttävät vaatteet. Kyllä, sie luit ihan oikein. Sitä mie en kerro, miten tämä toteutetaan.
6. Sie osaat kantaa vaatteesi. Siun vaatteet ei roiku päällä, siun vaatteet ei ole väärin päällä. Sie osaat kävellä sen näköisenä niin kuin siun hame ei painaisi grammaakaan, niin kuin siuta ei kolmenkymmenen asteen pakkasilla palelisi tippaakaan tai niin kuin siula kolmenkympin helteillä ei olisi tippaakaan kuuma, hyvä jos edes lämmin, ja niin kuin siun hame ei sadesäällä tuntuisi yhtään epämukavalta pidettävältä. Sie osaat kävellä korkokengillä, sie et hoipu, vaapu, horju, heilu, marssi tai laahusta niillä. Sie kävelet määrätietoisesti ja naisellisesti ja sie viis veisaat siitä että siun kenkä on just hiertänyt siulle ammottavan kraaterin nilkkaan ja että sie tuon kävelymaratonin jälkeen luultavasti saat hoidella tulehdusta jalastasi ainakin muutaman päivän. Sie et yleensäkään näytä kärsivältä tai haavoittuneelta.
7. Sie osaat käsitellä vaatteitasi. Sie et kompastu helmoihisi, sie et sotkeennu askelissasi. Sie tiedät, miten sie parhaiten pääset autoon ja autosta pois. Sie tiedät, miten siun on mukavinta istua. Sie osaat varoa puhtaita asioita ja ihmisiä, siun helmat ei raahaa maata eikä toimi moppina lattioilla, siun röijyt ei paljasta liikoja.
8. Siun pitää hallita naiselliset ilmeet, eleet ja liikkeet.
9. Siula pitää olla kultaa päällä. Siun korujen pitää olla näyttävät, muuten sie olet kurjan näköinen. Sie et silti saa pukea liikaa kultaa päälle, sillä muuten sie näytät ylimieliseltä portolta. Siun pitää osata kantaa ja käsitellä korujakin etkä sie saa osoittaa kivuntunteita, vaikka korvarenkaan kannatinlanka kuinka porautuisi siun korvaasi tehden olostasi kestämättömän.
10. Siula pitää olla naisellinen kroppa. Siun pitää olla siro, sorea ja timmi mutta laiha sie et saa olla koska silloin sie näytät taas liian kurjalta, ja koska siula on silloin kuopat poven tilalla. Lihavakaan sie et saa olla, koska silloin sie olet antanut elämälle periksi, ottanut, luovuttanut ja sie olet todennäköisesti laiska muissakin asioissa. Toisaalta jos sie olet iso ja komea, niin sen parempi.

Kyllä miusta siis tämän perusteella tuntuu, että ulkonäöllisiä paineita ja odotuksia on myös mustalaisyhteisössä. Itse asiassa miusta tuntuu että niitä taitaa olla jokaisessa yhteisössä kulttuurista riippumatta, vaikka ulkonäköpaineet ja odotukset voivat kulttuurista riippumatta vaihdella.

Se, minkä mie näen erona valtakulttuurin ja mustalaiskulttuurin välillä täällä Suomessa: Mustalaisnainen harvemmin kokee sellaisia ulkonäköpaineita, jotka johtaisivat kirurgin veitsen alle. Mie en itse tiedä ketään, joka olisi plastiikkakirurgilla käynyt enkä mie usko, että sellaisia mustalaisia täällä Suomessa edes on.

Tietysti rahallinen kynnys tuohon on olemassa, mutta sitä mie mietin, että onko syitä lisääkin? Omasta kulttuurista kumpuavat arvot, ehkä? Ehkä valtakulttuurissa vartalon  ulkonäön asema on silti korostuneempi siksi, että sitä ei enää juurikaan peitellä (siis mie meinaan että samalla tavoin kuin mustalaiskulttuurissa tehdään)?

Mustalaistavoista ehkä eniten kritisoidaan usein naisten ”hamepakkoa” ja kulttuurin mukaista pukeutumista. Mie en suhtaudu mustalaisvaatteisiin mitenkään intohimoisesti. Mie olen sitä mieltä, että hame on naisen asuste ja mie itse viihdyn vaatteissani yleisesti ottaen hyvin. Mie näen vaatteissani enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia ja mietinkin, voisiko mustalaisvaatetus olla se yksi syy? Onko mustalaisvaatetus (tai peittävämpi vaatetus yleensä) eräänlainen suoja liiallista vartalokeskeisyyttä vastaan?

Lopuksi: Joka viitsii, voisi kertoa miulle ihan sen mukaan miten ehtii, jaksaa ja viitsii, millaisia ulkonäköpaineita kokee kohdistuvan itseensä tai valtaväestön naisiin yleensä? Mitä asioita siulta/naisilta yleensä odotetaan?