Otsikko on kuvaava, koska kaikkia ei jääkiekko tai tämän vuoden MM-kisat kiinnosta ja koska mie en aio just nyt mistään muusta kirjoittaakaan.

Koska tänään Leijonat nähdään taas kentällä (Latviaa vastaan) mie virittäydyn tunnelmaan miettimällä kahta edellistä peliä, joista en ole vielä kirjoittanut täällä mitään sen ärsyttäväksi nimittämäni USA:lle hävityn ottelun jälkeen.

Perjantaina pelattiin Venäjää vastaan. Mie olin ajatellut Venäjän joukkueen haastavaksi, mutta miula oli silti semmoinen ennakkoajatus että Suomi tulee voittamaan lukemin 4-2. No miehän olin väärässä, mutta onneksi vain lukemien suhteen. Suomihan päihitti Venäjän luvuin 3-2. Vaikka ei se miunkaan varmuus voitosta koko aikaa kestänyt, Venäjän saatua toisen maalinsa mie olin jokseenkin varma siitä, että sieltä tulee vielä kolmas ja pahimmassa tapauksessa neljäskin maali ja että nyt myö hävittiin (ja että miun mielessä olleet lukemat kääntyvätkin päälaelleen). Onneksi mie erehdyin tuonkin ajatuksen suhteen ja voitto saatiin kotiin.

Heti seuraavana päivänä Suomi astui uudelleen peliareenalle Itävallan joukkueen seuraan ja mie mietin R:n pohjustuksen perusteella (”No eihän sillä nyt oo, Itävallalla, mitään saumaa Suomen kanssa”), että edellisen päivän peli voi näkyä ja tuntua pelitehokkuudessa, ja että Suomella on silti hyvät mahdollisuudet voittaa, mikäli ei ala ylimieliseksi, silloinhan ne pahimmat virheet sattuu.

Ensimmäisen maalin tullen mie naureskelin ääneen ja sain R:n ärähtämään, että ole hiljaa siinä, vastahan myö alettiin. Toisen maalin tultua mie hihkuin uudelleen, mutta R komensi pistämään jäitä hattuun, ”Käy vaikka syömässä välillä, hyvä nainen, eihän tässä oo vielä mikään varmaa.” Miun mielestä oli, mutta mie menin kiltisti syömään jotain. Palasin parahiksi näkemään, kuinka Suomi tykitti kolmannen maalinsa erässä numero kaksi. Miusta maali oli mainio asia ja samaa mieltä taisi olla R, joka ei enää ärissyt.

Myö tosin iloittiin liian varhain sillä niinhän siinä kävi, että vain 38 sekuntia päätöserän alettua (mie tarkistin tämän, miun oma sanavalinta olisi ollut ”vain hetki päätöserän alettua”) Itävalta otti ja teki maalin. Yhtä sekaisin taisi mennä pakka kentälläkin, sillä vieläpä tekivät Itävallan pojat toisenkin maalin. R katseli peliä ärsyyntyneenä ja tokaisi, että nyt myö vielä hävitään komiasti tuolle Itävallalle. Mie ajattelin, että ei voi olla totta.

Eikä se sitten ollutkaan. Erän puolessa välissä (mie tarkistin tämänkin) Suomi sai pelin hallintaansa tekemällä kaksi peräkkäistä maalia ja siirtyi lukemiin 5-2. Maalisuma jatkui edelleen, kun Leijonat laittoivat verkon heilumaan vielä kaksi kertaa kunnes erä lopulta päättyi ja Suomi lähti areenalta voittajana lukemin 7-2. Ihanaa Leijonat ihanaa.

Tämänpäiväinen peli olisi sitten Latviaa vastaan. Mie en tiedä Latvian joukkueesta mitään paitsi sen, mitä R on kertonut (”Eihän ne Suomea voita”) ja sen että ihan silkassa voittoputkessa joukkue ei ole kyllä mennyt. Silti mie en ole niitä pelejä katsonut, joten parempi olla hiljaa. Toivoa kuitenkin sopii, että voitto löytää tiensä oikeaan osoitteeseen.

Ps. Mie pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisia virheitäni. Mie en tosissaan ole seurannut kiekkoa kovin pitkään…